Map

ELDIA-projekti ja tutkimuskonsortio (FIN)

Monitieteinen tutkimushanke, kohteena vähemmistökielet, välittäjäkielet ja kielten säilyminen

Euroopan kielimaisema on muuttumassa perin pohjin. Kielipolitiikan ja koulutusjärjestelmän muutokset, uudet muuttoliikkeet ym. muuttavat myös niitä rooleja ja tehtäviä, joissa kieliä käytetään valtioiden, kansakuntien ja etnisten ryhmien välillä ja sisällä.

ELDIA (European Language Diversity for All) on monitieteinen tutkimusprojekti, jonka tavoitteena on edistää, uudelleenarvioida ja ymmärtää uudella tavalla yksilön ja yhteiskunnan monikielisyyttä. Soveltavan kielitieteen ja sosiolingvistiikan, oikeus-, yhteiskunta- ja tilasto¬tieteiden asiantuntijat pyrkivät yhdessä edistämään ymmärrystämme siitä, miten paikalliset kielet, kansalliskielet ja “kansainväliset” välittäjäkielet (vehicular languages) toimivat nyky-Euroopassa rinnakkain ja keskenään. Tutkimustyö keskittyy muutamiin valittuihin monikielisiin yhteisöihin, jotka kattavat lähes koko kirjon niitä poliittisia ja taloudellis-yhteiskunnallisia oloja, joissa Euroopan kielivähemmistöt elävät (on pienempiä ja suurempia yhteisöjä, vanhoja vähemmistöjä ja muuttajia, on elinvoimaisia ja uhanalaisia, vankasti tai heikosti huollettuja ja viljeltyjä kieliä). Kaikki nämä vähemmistökielet kuuluvat suomalais-ugrilaiseen kielikuntaan, joka on kansainvälisesti tunnetussa vähemmistökielten tutkimuksessa pahasti aliedustettu. Tutkimusprojektin tulokset ovat kuitenkin yleistettävissä: niiden avulla voidaan edistää monikielisyyden tutkimusta ja kielipolitiikan kehitystoimia myös muissa monikielisissä yhteyksissä, Euroopassa ja sen ulkopuolella.

Tutkittavien kieliyhteisöjen sijainti Kv(N):
kainunkieli (kveeni) Norjassa
NS (N):
pohjoissaame Norjassa
Me(S): meänkieli Ruotsissa
SF(S): ruotsinsuomi
Ka(F): karjala Suomessa
Ka(R): karjala Venäjällä
Es(F): viro Suomessa
Ve(R): vepsä Venäjällä
Võ(E): võro Virossa
Se(E): seto (setukainen) Virossa
Se(R): seto Venäjällä
Es(G): viro Saksassa
Hu(A): unkari Itävallassa
Hu(S): unkari Sloveniassa

Tutkittavien kieliyhteisöjen sijainti.

Projektin päämääränä on kehittää systemaattinen ja yleistettävissä oleva menetelmä, jolla Euroopan kielitasapainon muutoksia ja niiden vaikutusta voidaan kuvata, mitata ja arvioida: eri monikielisyystilanteiden arviointiin soveltuva “Euroopan kielten elinvoimaisuusbarometri” (European Language Vitality Barometer, EuLaViBar). Tämän “työkalun” avulla voidaan analysoida tilanteita, joihin kuuluu a) kielellistä monimuotoisuutta, b) erityyppisten välittäjäkielten käyttöä eri yhteyksissä, sekä c) kielten elinvoimaisuuden, säilymisen ja uhanalisuuden kysymyksiä. Projekti pyrkii myös kehittämään yleisen ja testattavissa olevan mallin kuvaamaan, miten Euroopassa välittäjäkieliä käytetään kansainvälisellä, kansallisella ja aluetasolla.
Projektin lähestymistapa on uudenlainen ainakin kolmessa suhteessa:
1) Uudenlainen käsitys Euroopan monikielisyydestä: Lähtökohtana ei ole hankittu monikielisyys (suurten Euroopan kielten kuten englannin tai ranskan opettaminen yksikielisille Euroopan kansallisvaltiokielten puhujille) vaan uudenlainen ymmärrys monikielisyydestä osana Euroopan kulttuuriperintöä: siihen sisältyy sekä kansallisten että alueellisten ja vähemmistökielten käyttöä kansainvälisempien välittäjäkielten rinnalla.
2) Vuorovaikutukseen ja rakentumiseen perustuva kuvaus: Lähtökohtana eivät ole konfliktipohjaiset mallit (kielten kilpailuasetelmat, monikielisyys yksilön tai yhteiskunnan psykologisena tai yhteiskunnallis-taloudellisena taakkana) vaan mallit, jotka korostavat yhteiskunnan vuorovaikutusluonnetta ja yhteistä toimijuutta. Emme keskity “kieleyteen” (languageness), kieleen abstraktina yksikkönä, vaan “kielitekemiseen” (languaging), aktiiviseen kielenkäyttöön ja kielivalintoihin.
3) Monitahoisempi kuva vähemmistökielistä: Lähtökohtana eivät ole yksinkertaistetut kysymyksenasettelut – “puhuuko/ymmärtääkö” joku kieltä vai ei – vaan kielen monitahoinen tehtävä symbolisten merkitysten ja kulttuuriarvojen kantajana sekä koko kielipohjaisten kulttuurikäytänteiden laaja kirjo.
Projektin tuloksia julkistetaan tieteellisissä yhteyksissä (julkaisusarjoissa, konferensseissa) sekä projektin verkkosivuilla (tulossa) ja useissa laajemmalle yleisölle suunnatuissa tilaisuuksissa. Erityisesti pyrimme tavoittamaan kansalaisjärjestöjä, paikallisia kielityön tekijöitä ja muita asianosaisia ryhmiä.
Projekti kestää kolme vuotta ja käynnistyy alustavien suunnitelmien mukaan vuoden 2010 alussa.

 

Projektin osanottajat ja päävastuuhenkilöt

osanottaja n:o
lyhenne laitos
maa

1 (koordinaattori)

Prof. Anneli Sarhimaa

UMZ Johannes-Gutenberg-Universität Mainz
Saksa
2 Prof. Riho Grünthal
UH
Helsingin yliopisto
Suomi
3 Prof. Johanna Laakso
UNIVIE
Universität Wien
Itävalta
4 Prof. Jarmo Lainio
SU
Stockholms Universitet
(asti huhtikuu 2011)
Ruotsi
5 Prof. Karl Pajusalu, Prof. Helle Metslang
UT
Tartu Ülikool
Viro
6 Prof. Sia Spiliopoulou Åkermark
AIPI
Ålands fredsinstitut
Ahvenanmaa, Suomi
7 Prof. Helena Sulkala
UO
Oulun yliopisto
Suomi
8 Prof. Anna Kolláth
UM
Univerza v Mariboru
Slovenia
Kv(N): kainunkieli (kveeni) Norjassa
NS (N): pohjoissaame Norjassa
Me(S): meänkieli Ruotsissa
SF(S): ruotsinsuomi
Ka(F): karjala suomessa
Ka(R): karjala Venäjällä
Es(F): viro Suomessa
Ve(R): vepsä Venäjällä
Võ(E): võro Virossa
Se(E): seto (setukainen) Virossa
Se(R): seto Venäjällä
Es(G): viro Saksassa
Hu(A): unkari Itävallassa
Hu(S): unkari Sloveniassa